Maidon keräilyä

Osuuskunta Satamaidon maitopurkkeihin on hiljattain ilmestynyt merkintä, jossa lukee vapaan lehmän maito. Tällä tarkoitetaan pihattonavetoissa tuotettua maitoa. Satamaidon toiminta-alueen 140 tilasta moni on edelleen parsinavetta. Kuinka siis voitte perustella, että maito on vapaan lehmän maitoa, kaupallinen johtaja Kari Karpale?
– Keräämme maitoa kahdella eri täysperävaunuyhdistelmällä siten, että käymme jokaisella tilalla joka toinen päivä. Autossa ja perävaunussa on kummassakin kolmiosainen säiliö. Keräämme maitoa jatkuvana toimintona aina samoilta reiteiltä. Reiteillä olevat pihattonavetat on erikseen määritelty keräilyssä, jolloin kuljettaja tietää imaista maidot juuri pihattonavettamaidolle nimettyyn osaan säiliössä, Karpale kertoo.

Vastaavasti meijerille saavuttaessa on määritelty vastaanottosiilo, mihin pihattonavettamaito puretaan. Mikäli tätä maitoa jää yli päivän pakkaustarpeesta, niin sen loppuosa valmistetaan muun maidon kanssa muihin tuotteisiin, kuten laktoosittomiin maitojuomiin, piimään, kermaan ja kaupan merkkien pakkauksiin.

Miksi päädyitte tällaiseen ratkaisuun?
– Nykypäivän kuluttaja on kiinnostunut tuotteen alkuperästä. Kyselyjä siitä, mistä maito tulee, alkoi tulla yhä useammin. Maidon alkuperä on nyt hyvin jäljitettävissä, sillä tuotannon raportin avulla pystymme helposti seuraamaan kultakin reitiltä meijeriin saapunutta maitoa. Ihan jokaista maitopurkin sisältöä emme pysty erittelemään, mutta maitoauton reitistä voimme nähdä, miltä tiloilta maito on kerätty, Karpale sanoo.

Pihattonavetoissa lehmät pääsevät vapaasti liikkumaan. Yksi tällainen navetta sijaitsee Merikarvialla, jossa Kari Mäkelä ja Seija Latva paimentavat karjaansa. Eläinten hyvinvointi oli heidän mielessään päällimmäisenä heidän siirtyessään parsinavetasta pihattonavettaan.
– Navetassa on itsekin mukava työskennellä, kun huomaa, että eläimet ovat tyytyväisiä, Seija Latva juttelee.

Parsinavetan lehmä on kiinnitettynä parteen talvisin ja pääsee ulkoilemaan koko kesäkauden. Pihattonavetassa lehmät saavat liikkua vapaasti. Mäkelän tilan lehmälauma vaikuttaa leppoisalta. Osa lehmistä makoilee paikallaan, toiset syövät rehua. Lehmät keskittyvät yleensä kaikessa rauhassa märehtimään ruokaansa, mutta poikkeuksiakin on.
– Kyllä ne välillä sekoilevat. Kun yksi hullaantuu, niin muut seuraavat perässä ja juoksevat hännät pystyssä joka suuntaan, Kari Mäkelä tunnustaa.

Pihatto haisee navetalta, mutta haju ei ole kovin voimakas. Siitä pitävät huolen korkeat tilat tuuletusaukkoineen ja lattian säännöllinen huuhtelu. Kahdesti päivässä lehmien ruokailupaikan luona oleva lattia huuhdellaan separoidulla kierrätysvedellä puhtaaksi. Systeemi toimii automaattisesti.

Vuonna 2017 valmistunut navetta on kaiken kaikkiaan teknisesti monimutkainen laitos. Käytössä ovat esimerkiksi lämmön talteenotto- ja veden kierrätysjärjestelmät.

Lehmien oleskelualueen muodostaa komposti, joka syntyy lannan, oljen ja sahanpurujen sekoituksesta.
– Komposti käännetään ympäri kahdesti päivässä traktorin avulla. Kompostin päällä lehmien on lämmin ja mukava maata. Kompostista otetaan lämpö talteen maalämpöpumpun kautta, joka lämmittää koko tilakeskuksen käyttöveden, Kari Mäkelä selostaa.

Lehmien seisovassa pöydässä on jatkuvasti tarjolla tuorerehua. Juno-kone lykkää tunnin välein rehua lehmien eteen. Lisäksi pihatosta löytyy lehmien oma kioski. Sinne ne voivat halutessaan parkkeerata mutustelemaan tavallista energiapitoisempaa rehua.

Sopivalla kelillä pihaton ovet ovat avoinna, ja lehmät pääsevät ulos jaloittelemaan. Kesän kuumuudessa ne kuitenkin jäävät yleensä sisälle varjoon.
– Olen huomannut, että jo parinkymmenen asteen lämpötilassa useimmat lehmät viihtyvät sisällä. Täällä pihatossa on myös lehmillä oma suihku, jonka annetaan valua kuumalla kelillä. Lisäksi ne pääsevät viilentämään oloaan puhaltimien äärellä. Lehmillä on käytössään jopa oma kauneussalonki. Kyseessä on pyörivä harja, jonka lehmä saa halutessaan pyörimään päällään tönäisemällä. Harja hieroo ja putsaa niiden karvoja.

Pari kertaa päivässä lehmät astelevat lypsettäväksi ja palaavat jonossa takaisin oleskelutilaansa. Tässä navetassa ei ole lypsyrobottia, vaan lypsyasema, jossa onnistuu kahdenkymmenen lehmän lypsäminen kerrallaan. Seija Latva laskeskelee, että tilan 85 lehmän lypsämiseen kuluu nelisen tuntia päivässä.
– Fyysisesti työ helpottui huomattavasti. Enää ei tarvitse kyyristellä lypsykonetta asettaessa, sillä lattian korkeus on säädettävä, ja pystyn hoitamaan lypsytyöt seisoma-asennossa, hän kertoo.

Eläinten terveydentilaa seurataan säännöllisesti. Lypsyaseman alakerrasta löytyy lähes laboratoriolta vaikuttava paikka, jossa Seija Latva kerää maitonäytteet ja suorittaa tarpeelliset analyysit. Jokaisen lehmän näytteet tarkastetaan kuukausittain.

Lehmillä on kaulassa pannat, joista näkee, jos eläin on kiimassa. Silloin lypsäjä tietää, että on aika kutsua siementäjä paikalle.

Viimeisillään tiineenä olevat lehmät saavat olla omassa rauhallisessa karsinassaan odottamassa poikimista. Tavallisesti eläin ei tarvitse mitään apua poikimisessa, vaan se hoitaa synnytyksen omin voimin. Vasikka saa olla ensimmäisen vuorokauden emänsä kanssa.

Ensimmäisen vuorokauden jälkeen vasikka siirretään omaan karsinaan yhdessä muiden vasikoiden kanssa. Karsinan aitaukseen on kiinnitetty vasikoiden omia tuttipulloja, josta ne saavat halutessaan imeä maitoa.
– Me kasvatamme itse kaikki hiehot, vasikat ja sonnit. Eläimet saavat olla aina kotitilallaan. Vasikan kasvatus luo hyvän lypsylehmän perustan. Silloin luodaan suhteet, Seija Latva toteaa hymyillen.

  • Osuuskunta Satamaidon omalla tuotemerkillä pakattuihin maitopurkkeihin tuli tänä vuonna uusi merkintä: vapaan lehmän maito.
  • Meijerin toiminta-alueella on 140 tilaa. Yli puolet keräillystä maidosta on vapaan lehmän maitoa.
  • Vapaan lehmän maito syntyy pihattonavetassa, missä naudat liikkuvat vapaasti rakennuksen sisällä.
  • Satamaidon alueella yhä useampi tila muuttaa uusinvestointia tehdessään tai navettaa laajentaessaan tuotantotilansa parsinavetasta pihattonavettaan.
  • Alueen tiloilla on ollut vuodesta 2017 lähtien käynnissä Satafoodin Elinvoimaa ja hyvinvointia maatiloille -hanke, jossa tuottajat on perehdytetty uuden hyvinvointimittariston käyttöön.
  • Maidontuotannossa pitää ruoan olla gmo-vapaata, soijatonta ja sitä pitää olla veden ohella riittävästi saatavilla.
  • Eläinlääkäri tekee lehmien terveystarkastuksen säännöllisesti.
  • Vasikan sarvenaiheiden poistossa käytetään rauhoitusta, puudutusta ja kivunlievitystä.
  • Myös lehmien sorkat hoidetaan säännöllisesti.

Julkaistu 22.1.2020
Kerro kavereille: